Lokakuun alussa lamput syttyvät jo neljältä. Päivänvalo ei enää riitä iltaan, ja juuri nyt huomaa, miten huone on oikeasti valaistu. Yksi ainoa kattovalaisin tekee huoneesta latteen ja hieman kylmän, olipa se kuinka kauniisti sisustettu tahansa.
Skandinaavisessa perinteessä valo rakennetaan kerroksittain: rauhallinen perusvalo katosta, lattiavalaisin, joka luo oman nurkkauksen, ja pöytävalaisin lähelle sitä, missä istutaan. Kolme valopistettä riittää – tärkeintä on, että jokaisella on oma tehtävänsä.
Perusvalo katosta
Kattovalaisin on huoneen perusta. Valitse varjostin, joka suuntaa valon alaspäin ja pehmentää sitä, niin vältät häikäisevän valon suoraan ylhäältä. Valkoinen retrovarjostin sopii useimpiin huoneisiin ja antaa muun sisustuksen puhua.
Retrokattovalaisin Särö, valkoinen →
Lattiavalaisin luo nurkkauksen
Lattiavalaisin tekee enemmän kuin valaisee – se päättää, mihin tekee mieli istahtaa. Aseta se nojatuolin taakse tai sohvan päätyyn, niin nurkkaus saa oman valonsa muun huoneen levätessä. Kaareva varsi ulottuu istuinpaikan ylle, ja hyllytasolla varustettu malli antaa tilaa kirjalle ja kupille.
Lattiavalaisin kartiomaisella varjostimella, oliivinvihreä →
Lattiavalaisin hyllytasolla ja pellavavarjostimella →
Pöytävalaisin – lähin valo
Pöytävalaisin on se valo, jonka vieressä istutaan. Sivupöydällä, ikkunalaudalla tai lipastolla se luo lämpimän pisteen silmien korkeudelle. Kaksi valaisinta, yksi kummallakin puolella sohvaa tai sänkyä, tuo huoneeseen tasapainon ilman että lamppuja tarvitaan enempää.
Pöytävalaisin Björkö 2 kpl, punainen okra →
Lämmintä valoa, vähemmän lamppuja päällä
Valitse lämminsävyiset lamput, noin 2700 kelviniä, ja sytytä mieluummin kolme pientä valaisinta kuin yksi kirkas. Skandinaavinen tapa on antaa osan huoneesta jäädä hämärään – juuri kontrasti tekee tunnelman.
Syysillat ovat pitkiä, mutta niiden ei tarvitse olla pimeitä. Aloita siitä valaisimesta, joka puuttuu sieltä, missä useimmiten istut, ja anna muun valon tulla ajan kanssa.
